tiistai 16. helmikuuta 2016

Bryggeri, Rosé

Alkon 2016 käsityöläisoluiden valikoimasta monen silmiin on pistänyt Bryggerin tuottama Rosé. Kieltämättä tämä oli mielenkiintoisin ja oudoin(positiivisessa mielessä tietenkin) näistä 19:stä eri käsityöläisoluista. Rosé on rypälemehulla, kiinanruusuteellä ja rypälesokerilla maustettu olut. Odotettavissa siis mehumaista jonkin tason marjaolutta. Jepajee ja lasiin!

Kauniin punertavaa ja sameaa, mutta miinuksena taas, että vaahtoa ei oikein synny.

Nenä: Hmm. Onpas hapanmarjainen tuoksu. Ruusunmarjainen oikein. Ja vehnämaltaasta(sekä mahdollisesti myös hiivasta) syntynyt makea esterinen banaani. Ei huono ollenkaan! Happamat viinimarjat pitävät tämän nenässä pitkään.

Suu: HAPAN! Viinimarjan ja mehun hapan sekoitelma, jossa tuo tuoksussakin ilmennyt esterinen banaani leijuu taustalla. Jokin sitruksisuuskin kenties taitaa olla. Ei esillä, vaan jossakin tämän maalauksen aurinkona nurkassa.

Kyllä tämä viinimarjainen on. Erikoisempi tapaus olueksi. Marjasaisoniksi uskaltaisin itse sanoa tätä, sillä tässä on samaa happamuutta ja muita saisonin ominaisuuksia. Oluen hämmentävyyttä lisää 8,8% alkoholipitoisuus. Se ei maistu läpi, eikä sitä huomaa. En ymmärrä. Hyvää tämä todella on. Kesällä toimisi paremmin illalla laiturilla katsellessa merta.


Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 16/20

YHT: 38/50
Ehkä jopa sahtimainen "vaahto"?

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Päivän Juttu!

Elikkäs 9.2 pidettiin OlutHuoneissa Päivän Juttu. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki hanaoluet maksoivat 3.5€, eli aika erittäin edullinen! Päätin siis mennä ja kokeilla William K. Kurvin hanaoluita. Näistä valitettavasti en tehnyt ratebeer-tyyppisiä kattavia arvosteluja, mutta toivottavasti niistä saa jotain irti.

Rodenbach Vintage 2013
Ensiksi maistoin kuuluisaa Sour alea: Rodenbach Vintage, vuosikertaa 2013.
Tuollaista punertavan ruskeaa ja sameaa olutta timmillä ja hyvin pysyvällä vaahdolla. Vaikuttaa aika mainiolta. Tuoksu oli varsin hedelmäinen ja hieman happamahko. Ei ollenkaan ärhäkkä. Maku taas. Juuh! Semmonen. Aluksi hedelmäisen makea, joka kääntyy happamaan, josta tulee lopuksi etikkainen. Onpas erikoinen sour ale. Etikkaisuus on pistävä, ja loppuvaiheessa jo ärsyttävä. Hedelmäinen päämaku ja happamuus ovat kyllä kivoja ja hienostuneita. Happamuus ei ole sellainen suu mutrulle-hapan, vaan sellainen rauhallisen ja täyttävän hapan.
Eipä voi mitään, ei iske omalle kohdalle tuo etikka.
3+/5







Seuraavana vuorossa oli Flying Dutchman Nomad Brewingin luoma More complicated than your girlfriend stout. Tähän stouttiin on laitettu kahvipapuja, kaakaonibsejä, bourbon vaniljatankoja ja Tahitilaisia vaniljatankoja. Kaiken kukkuraksi se on kypsytetty amerikkalaisissa tammilastuissa.
Näillä specseillä ja tällä nimellä aika hurjan kuuloinen tuotos. Sittenpä vaan vaahdon alle!
Olut tarjoiltiin vähän liian kylmänä, mutta eipä voi mitään. Pöydässähän se lämpiää.
Täysin mustaa stouttia vahvalla ja beigellä vaahdolla. JES! Tuoksu on pääosin vaniljainen, hennon kahvinen ehkä ja jotain bourbontyyppistä kaikua tulee jostain vuorien ja vaahdon takaa. Suussa maistuu vaniljainen kahvi. Lämmenneenä enemmän vanilja. Kitkerää kahvia! Bourbonkin oleilee tässä vaniljakahvissa kevyesti pinnalla ja hyvin hento paahteisuus ja palaneisuus kivasti kutkuttaa kieltä. Voisi olla vielä pehmeämpi suutuntuma. Kahvimainen kitkeryys nostaa vain liikaa päätään.
Tässä on varsin oiva stout. Vaikka tämä ei ole ihan kaikkein monimutkaisin olut, se on silti todella hyvä!
4+/5
Monimutkaisemman kuin tyttöystävän kaunis vaahto




perjantai 5. helmikuuta 2016

Põhjala, Öö

Tällä kertaa maistellaan Virolaisen pienpanimon Põhjalan imperial baltic porteria. Porttereita on tultu maisteltua muutamaa ja parhain suomalainen on ollut varmaankin Pyynikin Vahvaportteri. 

Jepulis ja asiaan! Lasissa mustaa, ehkä jopa lievästi rusehtavaa paksua nestettä! Ai että, tästä tykkään. Vaahto on beigeä ja katoaa hetkessä, siitä hieman miinusta. 

Nenä: Jo pullon avatessa nenään tuoksahti lakritsa ja suklaa. Vielä kun tarkemmin tuoksuttelee, niin löytää makeaa paahdetta ja vähän lämmetessä tulee salmiakki enemmän esille. Sellainen vahva salmiakki.

Suu: Ah, nyt on vaikuttava! Tärisyttää suuta, pyörittelee ja vääntää! Tummasuklaa, suolainen salmiakki, ihana paahde! On kuin olisi merisuolaa heitetty suklaan ja jylläävän salmiakin sekaan. Melkoista olutta. Tätä ei nopeasti voi, eikä haluakkaan juoda. Tuhtia settiä. 

Salmiakista pidän, kuten tästä oluestakin. Siispä:

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20

Yhteensä: 44/50

Sysimustaa yötä!
Tumma suklaa ja porter sopii!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Panimo Hiisi, Loviatar

Noniin! Nyt kun Alkon 2016 käsityöläisoluet ovat saapuneet, niin pakkohan se on maistaa. Aloitin Panimo Hiiden Loviattaresta. Loviatar on Rye Wine, eli käytännössä rukiinen Barley Wine. Barley Wine on yksi suosikkityylini, eikä niitä Alkoissa juuri myydä.

Aloitellaas! Lasiin olut kaatuu sameana ja tumman k
astanjanruskeana. Vaahtoa löytyy vain niukasti, mikä on pieni harmi. Eipä anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan mennään asiaan.

Nenä: Nuuhkaistessa tulee ensimmäisenä mieleen rusinat ja maltaan makeus. Hiivaa jostain syystä löytyy myös. Muuten oikein miellyttävä. Loppupeleissä tästä löytää myös sellaista keksin aromia.

Suu: Huh ja hei! Suuhun syöksyy kirjava makupaletti. Suutuntumaltaan pehmeä ja herkkä päätä silittelevä olut, kunnes... Ronskia humalaa, suun kuivaavaa! Kuitenkin taustalla on silti herkullinen ja pehmeä makeus. Rusinainen ja maltainen makeus. Happamahkoa ruista, ei kuitenkaan pistävää, vaan täyteläistä ja sopivaa. Ja jotain vielä. Jotain tummaa, jotain kummaa. Jälkikäteen suussa alkaa näytelmän loppukohtauksen lailla maistua paahteisuus. Erikoista ja herkullista!

Todella oivallinen Barley Wine. Tätä pitänee ostaa pullo tai pari kypsymään vähäksi aikaa.

Arvioin oluet perinteisellä olutoppaan ja ratebeerin tavalla, elikkäs:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 39/50

Viimein!

Pidemmän aikaa olen jo halunnut kirjotella blogia oluista nuoren näkökulmasta. Nyt pääsin viimein näppäimistön ääreen aloittelemaan tätä.
Blogin ulkonäkö on toistaiseksi alkeellinen. Noh, pikkuhiljaa kun materiaalia tulee lisää, niin paranee huomattavasti.

Nyt kuitenkin hieman selvennystä lyhyestä "oluthistoriastani". Nimittäin yleisin kysymys, joka minulta kysytään on:
Mistä kiinnostus oluisiin ja miksi teet sitä noin nuorena?

Vastaus lyhyesti:
Juu, tuota.. Kiinnostus heräsi melkein heti täytettyäni 18-vuotta. Aloitin erään olutblogin(tuopin ääressä) lukemisen, joka innosti entisestään. Tajusin, että oluita on paljon ja makupaletti on valtaisa. Siitä se sitten kaikki alkoi. Kesällä tuli vielä innostus tehdä itse, joten päätin mennä ja tehdä. Tässä sitä nyt ollaan.