torstai 23. maaliskuuta 2017

Mallaskosken Panimo, Black Blueberry Wheat

Hehhei! Kevään jo tuoksuessa on aika etsiä kätösiin jotain vehnäistä olutta. Näin ollen käteen tarttui Mallaskosken Panimon uutuus Black Wheat Blueberry. Nimen perusteella olut on jotain todella jännittävää, josta itse pidän. Mutta nyt asiaan!

Hmm, lasissa olut on tummanpuhuvaa, kaunista ja pienellä mutta erikoisen vaaleahkolla vaahdolla varustettu. Hieman punaisehkon tummanruskeaa nestettä valoa vasten katsottuna. Hyvältä vaikuttaa, vaikkakin nimi vieläkin hieman hämmentää.

Nenä: Kevyt tuoksu kokonaisuudessaan, joten vaikea löytää mitään monimuotoista. Vehnäoluelle perinteinen banaanisuus kuitenkin pyrkii esille olutta vienosti pyörittämällä. Mukana tulee myös marjaisa happamuus. Hmm hmm. Ei nyt hullumpi, mutta toivoisin paljon vahvempaa tuoksua. Lievä pettymys. Loppua kohden tuoksu hieman parantuu: banaanisuus hallitsee paremmin marjaisaa happamuutta luoden kokonaisuudesta tasapainoisemman.

Suu: Jaa! Nyt on erikoinen, outo, kummallinen, yllättävä ja hämmentävä. Ohhohohhoh! Aluksi suussa maistuu marjaisa happamuus. Mutta mikä marja? Mustaviinimarjahan se! Kyllä! Sellainen kirpeähkö ja karvas maku. Ehkä hieman raakaa mustikkaa myös, mutta ei juuri tunnistettavasti. Tämän happamahkon ja karvaan marjaisan maun jälkeen yrittää banaanisuus epätoivoisesti tuoda itseään esille epäonnistuen siinä kuitenkin. "Mustuus", eli paahde tms. ei maistu juuri, mikä on ehkä ihan hyväkin.
Omalle suulle loistavasti karbonoitu! Kuplaa juuri sopivasti näin kevyeeseen suutuntumaan.

Tällaista en odottanut. Hyvä olut siinä mielessä, että hämmensi paljon, mutta harmillisesti myös samalla ahdisti hieman. Todella hyvä kokeilu, ja siitä haluaisinkin antaa Mallaskoskelle lisäpisteitä, kun ovat uskaltautuneet lähteä leikkimään tulella. Ei tätä uusiksi halua juoda, mutta maistaa aina kannattaa.

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 11/20

YHT: 28/50

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Omnipollo, Noa Pecan Mud Cake


Joulun alla lähes jokaiselle maistuu makea. Oli se sitten suklaa, levonnaiset tai, kuten tässä tapauksessa olut.

Kaadettaessa oluen pinnalle syntyy kaunis rusehtava vaahto, joka kuitenkin kaikkoaa melko nopeasti pois. Olut itse on miellyttävän tummanpuhuvaa mustaa nektaria. Lasia pyöritellessä olut ei heilu nopeatempoisesti ja hiukset auki moshaten, vaan hitaasti ja kauniin melankolisesti valssien. Paksua tavaraa siis tulossa!

Nenä: Huh, tästä iskeytyy välittömästi mutakakku ja suklaahippukeksit. Pähkinäisyys nostaa myös päätään, mutta enemmänkin pähkinäsuklaan muodossa. Ihanaa! Juuri tällaista olen toivonutkin jostain. Jotain kahvin ja paahteen tuntua kurkkii jossakin taustalla, mutta ne jäävät jälkiruoan jyrän alle.

Suu: Kielen päällä olut on varsin makeaa. Ehkäpä jopa liiankin? Edelleen mutakakkuisuus, suklaahippukeksisyys ja pähkinäsuklaa vetää kelkkaa. Muut tulevat sitten perässä. Kahvia on vielä vähän hankalampi löytää mausta kuin tuoksusta. Olut on todella tanakkaa ja jälkimaku jää pitkäksi aikaa maistumaan suuhun. Tämä voisi olla vähän tasapainoisempi, jos katkeroita lisättäisiin, mutta toisaalta silloin tästä lähtisi jälkiruokamainen olemus.

Huhhuh, jälkiruokaa suoraan pullossa. Tästä jää vähän ristiriitaiset tunteet: Pitäisikö olut pitää oluena ja jälkiruoka jälkiruokana? Noh, jokatapauksessa itse join ja pidin.

Mikäli suklaapainoitteisista jälkiruoista nauttii, niin tämä olut on ehdottomuus.

Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 44/50

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Tilquin, Oude Quetsche Tilquin Á l'ancienne

Näin pitkän ja kiireisen tauon jälkeen on taas mukava päästä kirjoittelemaan blogin ääreen.
Eilen kävin StaPan baarissa kurkkimassa mitä heidän lambic-viikoilta voisi löytyä. Lista oli pitkä ja monipuolinen hapanoluiden kannalta. Jos siis hapanoluet kiinnostavat nyt, niin suunnatkaapas Stadin Panimobaariin lähipäivinä.

Itse löysin Tilquinin Oude Quetsche Tilquin Á l'ancienne. Koska en ole ranskan kielen mestari, tyydyin vain tiskillä osoittamaan oluen nimeä ja sanoin: "Tuo Tilquin gueuze".

Ja oluesta itsestä:
Pahoittelen puhelimen kameran kuvanlaatua

Ulkonäöllisesti aika perinteinen: oranssihkon keltainen. Tietenkin hiivan määrä muuttaa väriä lievästi, mutta pääosin tuollainen.

Nenä: Hmm hmm. Pehmeä gueuze-tyyliseksi lambiciksi. Miedon tallinen, hedelmäinen ja happamaisehko. Tallisuus ei haittaa, sillä se ei ole lantainen vaan enemmänkin heinäinen. Erään kamalan oluen (Muddis saison) muisto tulee jostain syystä hieman mieleen. Se vähän ahdistaa. Muuten oikein hyvä.

Suu: Jestas! On se hapan. Suu mutristuu entisestään. Tuoksussakin esiintynyttä lievää tallimaisuutta taustalla, mutta pääjehuna on happama hedelmäisyys. Todella jees! Lievä etikkamaisuus pyörii myös suussa. Ei alkuunkaan ilkeä vaan hienovarainen. Kysyy ja koputtaa, jonka jälkeen vain kurkistaa makujen keskeltä. En etikasta itse juuri pidä, mutta tällainen hienostunut ja herkkä etikka toimii hapanoluessa.

Nyt on herkullinen gueuze! Pitkään tätä yhtä pulloa jaksoi hörppiä. Kyllä kehtaa ostaa ja maistella. Toki lambicit ovat yleensä hieman kalliimpia kuin esimerkiksi aallonharjalla pitkään olleet IPAt. Ne ovat silti todella hintansa väärti, sillä makumaailma on todella erilainen, erikoinen ja miellyttävä.


Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20

YHT: 39/50


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vapun olut opiskelijoilta

Nyt ollaan jännän äärellä. Nuoret opiskelijat ovat päässeet luomaan Sori Brewingin kanssa yhteisen oluen! Opiskelijoiden halu saada myyntiin omaa taidonnäytettään on varsin kiintoisaa ja koskettavaa etenkin näin kollegan näkökulmasta.

"Neljä yliopistojen olutseuraa Helsingistä, Vaasasta, Tampereelta ja Jyväskylästä yhdistivät keväällä 2016 voimansa opiskelijalähtöisen Sori Brewingin kanssa. Päämäärämme on muuttaa opiskelijoiden asenteita olutta kohtaan ja kehittää olutkulttuuria ympäri Suomen.


Tuloksena on opiskelijoiden oma olut, Akateeminen Vartti, joka tulee myyntiin valikoituihin baareihin ja ruokakauppoihin. Tyypiltään olut on kesäinen greippiin vivahtava session IPA. Olut julkaistaan opiskelijoiden suurimman juhlan Vapun viralliseksi juomaksi ja se tulee myyntiin viikolla 17. Sen tarkoituksena on viestiä oluesta laadukkaana ja maukkaana seurustelujuomana, ei humaloitumiseen tähtäävänä bulkkitavarana."

“Akateeminen Vartti on ainutlaatuinen opiskelijaprojekti, joka kutsuu eri kaupunkien opiskelijat matkalle kohti fiksumpaa olutkulttuuria”, toteaa Aalto-yliopiston olutseuran KYllä Oluelle:n puheenjohtaja Jasper Heino. “Ensisijaisesti tämä on kuitenkin kiva piristys ja oma panoksemme Vappuun eikä mikään kannanotto. Emme näe itseämme takomassa tolkkua vanhempien sukupolvien päähän - muutos lähtee meidän nuorten keskuudesta.”

Tiedotteen julkaissut KYllä Oluelle ry on Aalto-yliopiston vuonna 2014 perustettu olutseura, jonka tavoitteena on edistää olutkulttuuria opiskelijoiden keskuudessa. Aikaisemmin seura on toteuttanut kaksi kauppatieteiden opiskelijoille kohdistettua olutta, joita on myyty olutravintoloissa Helsingissä ja Turussa. Tutustu tarkemmin: bit.ly/kyllaoluelle

Ryhmäkuva Aalto-yliopiston olutseurasta

Luvassa siis maitokauppaan soveltuva 4.5% session IPA. Oluen nimi on ainakin todella puoleensavetävä: "Akateeminen Vartti". Mielenkiintoisen tästä yhteistyöstä tekee se, että Sori Brewing tosiaan on virolainen panimo. Tosin siellä on paljon suomalaista edustusta. Heidän nettisivuiltaan löysin oikein listan, jossa mainitaan kyseisen oluen myyntipaikat.
https://www.soribrewing.com/sori/akateeminen-vartti-opiskelijaolut

Vietetään siis vappu akateemisesti näin opiskelijoiden oluen voimalla!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Otso 2.0, Kotipanimo Hirvi

Nyt pääseekin maistamaan jo omatekemää valmista olutta. Neljäs keitos itsellä vasta kyseessä, joten kokemusta ei ainakaan liikaa vielä taustalla.
Otso 2.0 on paranneltu versio aiemmasta milk stoutistani. Tämä milk stout on maustettu laktoosilla, vaniljalla ja tummalla kaakaojauheella. Tämä ei ole siis mikään Reinheitsgebot-olut. Voltteja tähän pärähti vain noin 5.2%. Tämä johtui "pienestä" ongelmasta lämpömittarini kanssa. Mäskäyslämpötila ei ollutkaan sitä, mitä lämpömittari väitti. En aio antaa tälle mitään kunnon arvosanoja. Omaa olutta arvioidessa arvosanat heittävät molempiin suuntiin niin paljon, että parempi jättää se tehtävä muille.

Otso 2.0 kaatuu tummana, lähes mustana snifteriin. Kaunista beigeä vaahtoa muodostuu pinnalle. Tuoksu on luokkaa kahvi ja paahde vaimealla tummasuklaisuudella. Aika yksinkertainen, mutta ihan ok kuitenkin! Hörpätessä maistuu kunnolla tuo kahvi! Suklaisen paahteinen ja mukavan lempeä maku. Laktoosi totisesti antaa pehmeyttä suutuntumaan. Hieman lässähtää loppuun, eli voisi vielä hioa siltä osin. Paahteisuus, ehkä jopa palaneisuus jatkaa pyörii suussa kuitenkin koko makustelun ajan. Vaniljaa hädin tuskin huomaa. Sen saattaa tunnistaa sellaisena hyvin kevyenä makeutena? Kelpoa tavaraa tästä kuitenkin lopulta tuli. Ei todellakaan parhaita (milk) stoutteja ole. Eipä mitään. Jatketaan hommia parempiin suuntiin.

Lyhyet esittelyt vielä muista oluistani löytyy tästä

torstai 24. maaliskuuta 2016

Beer Hunter's, Mufloni Imperial Stout

Alkossa tuli jälleen kerran käytyä ostoksilla, ja tällä kertaa käteen tarttui Mufloni Imperial Stout. Tämä Beer Hunter'sin uutuus on Olutoppaan mukaan paras Alkon 2016 käsityöläisoluista. Ei voi olla huono.


Lasiin kaataessa tähän tumman ruskeanmustan oluen pinnalle syntyy miellyttävä nopeasti katoava beige vaahto. Lasin reunoille jää kuitenkin nättiä pitsiverkkoa maistellessa. Olut olisi saanut lämmetä pöydällä hetken, mutta liian uteliaana ja hätäisenä nappasin pullon suoraan jääkaapista.

Nenä: Kylmänä aika vaisu: tumman paahteinen, suolaisehko ja makeahkon maltainen. Mutta mutta, lämmetessä on jotakin! Voi poijjaat! Tummasuklaakaakaota ja kahvia sekoitettuna yhteen. Loistava kombinaatio! Hurjaa ja herkullista. Alkoholi lievästi kyllä pistää läpi, muttei se tässä tuoksujen sulavassa sovussa juuri haittaa.

Suu: Kylmänä tämäkään ei hurjalta tunnu: paahteisen lakuisesta kääntyy sellaiseen tummasuklaiseen pöhinään. Lievä savuisuus pilkistää tämän paahteisen lakun ympäriltä. Antaapa tämän hetken lämmetä siis. Noh niih! Alkuun maistuu voimakkaammin sama paahteinen laku. Paahde ottaa kuitenkin suuremman roolin. Vuoristorata lähtee kääntymään kahvipapuihin ja tuoreeseen kahviin kepeän lakun nauraessa taustalla. Vivahteikasta Imperial Stouttia, kyllä kiitos!

Perhana, tämähän on hyvää! Mikään ei puske yli muiden makujen eli olut on varsin tasapainoinen ja hallitseva. Uskaltaakohan tätä sanoa jopa Suomen parhaimmistoon kuuluvaksi? En taida ihan vielä uskaltaa. Huhhahhei! Tätä kun kypsyttäisi kylmiössä jonkin aikaa, voisi saada monimuotoisemman, pehmeämmän ja upeamman yksilön.

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 45/50

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Fat Lizard, Sweet Mary 390 DIPA

Lihava Lisko oli mainostanut sen verran hienosti heidän sahramilla maustettua tupla IPAa, että olihan se pakko mennä testaamaan. Kyseistä olutta saa/sai vain One Pint Pubista Ruoholahdesta. Sinne siis oli matkan määränpää.
Mainos Fat Lizardin omilta Facebook-sivuilta, joka sai innostumaan


















Mukavan himmeässä ja hiljaisessa illassa keltaisehkon oranssi Makea Maria ilmestyi lasiini ja kynä suhaisi vihkoon jo tekstiä. Olihan sunnuntaina ollut Marian ilmestyspäivä. Liekö enkeli tuolloin ilmoittanut Marialle myös tulevasta "nimikko"-IPAsta? Se jääköön nyt arvoitukseksi.

Nenä: Voimakkaasti trooppishedelmäinen tuoksu! Passionhedelmää ja papaijaa. Makea mallaskin kurkistaa vienosti ylijylläävien hedelmien alta. Tämähän on jees!

Suu: Trooppiset hedelmät ovat maussakin voimakkaasti esillä. Katsos vaan! Mausteisuuttakin on, lieköhän sahrami? Suutuntuma on vahva ja ihan miellyttävän täyteläinen. Tukeva maltaisuus ja voimakkaat katkerot pitävät koko komeuden pystyssä.

Kyllähän tätä mielellään juo! Tämä ei ihan ole sitä "perus IPAa", vaikka näin joku voisi kuvitella. Mausteisuus yllättää ja ihmetyttää, onneksi positiivisesti omalta osalta. Fat Lizard onnistui kuin onnistuikin lievän riskialttiissa tehtävässään luoda maailman kalleimmasta mausteesta olutta.

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20

YHT: 35/50